Euroopan komissio julkaisi tiedonannon, jossa kartoitetaan vaihtoehtoja energiakriisin ratkaisemiseksi. Valtioiden päämiehet keskustelevat esityksestä torstaina alkavassa huippukokouksessa.

EU:n komission tuoreiden energialinjausten tavoitteena on selviytyminen ensi talvesta. Eurooppalainen lämmitys, ruuanlaitto ja sähköntuotanto ovat hyödyntäneet energialähteenään venäläistä kaasua. Noin 40 % EU-maihin tuodusta kaasusta on peräisin Venäjältä. Sota ja sitä edeltäneet Venäjän toimet ovat nostaneet kaasun hintaa, ja sen seurauksena myös sähkön hinta on kiivennyt poikkeukselliselle tasolle. Ratkaisuiksi komissio harkitsee kuluttajien suoraa tukemista, energiaan kohdennettuja veronalennuksia, energian hintakattoa ja korkeista hinnoista hyötyneiden yritysten tulosten leikkaamista.

Pitää valmistautua siihen, että venäläinen energia on pois markkinoilta pitkään, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä. – Hyviä keinoja ovat heikoimmassa asemassa oleville kuluttajille kohdennetut tuet ja kaasun hankinnan monipuolistaminen. Hintakatot ja yritysten päästöttömään tuotantoon kohdistuvat uudet verot taas olisivat suoranainen kuolinisku investoinneille, jotka ovat nyt tarpeellisempia kuin koskaan, kun haluamme siirtyä turvalliseen ja omavaraiseen energiajärjestelmään, Leskelä jatkaa.

Venäjän hyökkäyssodan käynnistämä energiakriisi ajoittuu samaan ajanjaksoon, jolloin Euroopassa toteutetaan vihreää siirtymää energiantuotannossa ja liikenteessä. Nyt tehtävät linjaukset ovat ylimenokauden ratkaisuja akuutista hinta- ja saatavuuskriisistä selviytymiseksi. Pidemmällä aikavälillä energiansäästö, päästöttömään eurooppalaiseen tuotantoon investoiminen, maiden väliset kehittyvät siirtoyhteydet, biokaasu ja vetytalous mahdollistavat pysyvän riippumattomuuden venäläisestä tuontienergiasta.

Aika vaatii nopeita toimia ja johtajuutta, ilman, että energiamarkkinoita sotketaan tai vuodelle 2030 asetetuista päästötavoitteista tingitään, Leskelä toteaa. – Akuutti tilanne ja Venäjältä tuodun energian korvaaminen välittömästi vaatii monilta yrityksiltä suuria ponnisteluja ja maksaa rahaa. Asiakkaille koituvia hintoja voisi keventää väliaikaisesti alentamalla päästömaksuja tai veroja, Leskelä pohtii.

Suomessa vaikeimmin korvattava venäläinen tuontienergia on kaasu, jonka osuus käytetyistä energialähteistä on noin seitsemän prosenttia. Korvaavaa kaasua saadaan Suomen ja Viron välisestä Balticconnector -putkesta ja nestemäistä maakaasua vastaanottavista terminaaleista. Kaupankäynti Puolan ja Liettuan välisessä kaasuverkossa alkaa 19.4., mikä parantaa kaasun toimitusvarmuutta myös Suomessa. Biokaasun tuotannon kasvattaminen avaa myös uusia mahdollisuuksia.

Markkinaehtoiset keinot ovat hyviä tapoja vähentää venäläisen kaasun käyttöä, toteaa Energiateollisuus ry:n kaasumarkkina-asiantuntija Heikki Lindfors. – Vetytalous ratkaisee kaasun tilanteen pitkällä aikavälillä, mutta nyt käsillä olevan kriisin takia kotimainen biokaasu on ratkaisu, johon kannattaa panostaa sekä ilmasto- että omavaraisuussyistä, Lindfors jatkaa.